Masennusta!

Moi kaikille! 
On ollut hiljaiseloa, en ole jaksanut 
kirjoitella. Mulla nyt pari viikkoa ollut melkoista masennusta. Tuntuu et koko 
ajan paha olla eikä mikään auta. Pari kertaa tosi pahoja ajatuksia ollut, mut onneksi sain ne sit selätettyä. 
Eilen piti lapset hakea ja oli tunne etten, voi ajaa autolla, niin siskon tänne sit
kutsuin, mieskin kerkesi kotia ja yhdessä sit haettiin lapset. Lapset oli mielissään
kun täti oli mukana. Mies korjasi siskon
autoa. Riisipuuroa tässä keittelen. 
Vaikka usein ollut ahdistusta ja masennusta, mut kun se iskee tuntuu
ettei osaa tehdä mitään et on parempi olo. Miksei voi olla semmoista paikkaa missä oikeasti saisi levätä, jos tuntuu ettei jaksa. Nykyään niin vaikea päästä osastolle. Enkä mä osastolle edes haluaisi, kun siellä on levotonta ja ei ne hoitajat kerkeä sua kuunnella. 
Kun oikeasti olisi se oikein rauhallinen paikka,  missä hoitajat keskittyvät sinuun ja olisi kaikkea toimintaa ja sit sitä vertaistukea. 
Ens viikolla on kauheasti kaikkea hommaa. Pitää pojan palaverissa käydä päiväkodilla, kun aloitti eskarin ja sit toisena päivänä käydä terapiassa ja kummatkin on eripaikkakunnalla kuin
missä itse asun. Välillä tuntuu et osaako se terapeutti auttaa mua ollenkaan. 
Mut pakko kai tässä on taplata päivä 
kerrallaan, joka on tosi haastavaa ja vaikeaa. Hyvää alku syksyä kaikille! 

Kiusaamisesta!

Aina mietin miks musta tuli tämmöinen,
miksi mulle tuli näitä kaikkia oireita ym.

Lapsena kiusattiin varmaan sen 9-10 
vuotta myös yläasteen jälkeen,
mut kun menin kouluun ja muut sanoi
et sano vastaan. Ehkä en osannut
puolustaa itseäni, kun kotona piti tehdä
niin kuin sanotaan. Ala-asteella olin niin ujo hyvä et uskallin pojille puhua,
en oikein yläasteellakaan uskaltanut
ainakaan selvinpäin. Sitä kun eka kertoja yläasteella joi, sitä oli ihan erilainen. 
Olin tosi ujo joskus, olin pieni ja en uskaltanut sanoa vastaan. Sillä mua 
varmaan kiusattiinkin. 

Kotona ei saanut mennä minnekään,
ennen kuin oli tehnyt läksyt ja kotihommat.
Kaverit aina ihmetteli miks mun pitää 
tehdä niin paljon kotitöitä, enkä saa olla
lapsi ja touhuta muitten kanssa. 
Nykyään terapiassa ei kärsi mennä 
kovin lapsuuteen, muuten ahdistun liikaa. 
Tässä nyt joku purkautuminen. 

Onko teitä muita kiusattu lapsena/nuorena?

Kuka auttaa?

Väsyttää, väsyttää, väsyttää vaan. 
             Ahdistusta tätä en jaksa. 
   Miten tätä jaksaa voi, 
                              vastausta ei ole mulla. 

Koko ajan paha olla on, 
                             eikä mikään auta siihen!
             Kuka mua auttaa voi???? 

Moikkelis!

Enpä ole taas kirjoittanut hetkeen.
Välillä ihan hyvin voinut, kävin
pari yötä porukoilla, kun oli 
kummipojan rippijuhlat ja halusin
levätä. Saunassa itkin eilen, mun
eka koiran kuolemasta tuli vuosi
täyteen ja kova on ikävä. 
Sit kun miehen lapsille ei paljon
olla kerrottu mikä mulla on niin 
kysymyksiä tulee paljon ym niin
ja pitää yrittää pysyä jotenkin 
järjissään. Tänään tullut monta 
kohtausta ja olen mennyt muualle, 
ettei miehen lapset huomaa ja
onhan se raskasta kun ei voi 
antaa tulla sen olon tai 
kohtauksen, niin se sit tulee yks 
kaks ja useasti. Mut nyt yritän
nukkua päikkärit jos olo 
helpottaisi. 

Lomalta palattu!

Heippa kaikille! Lomalta on palailtu.
Perjantaina ajeltiin takas kotia ja oli tosi ihana reissu. Sai levätä ja oli rentoutunut
olo. Vk.loppu oltu miehen luona ja hänen
kaksi lastaan tuli tänne. 
Tänään on satanut vettä ja ukkostanut. 
Lapset lähti isälleen ja mulla kauhea
väsy lomasta ym ja ahdistanut koko
illan. Miehen lapset on koko heinäkuun
ja jos miehellä on koko kuukausi töitä, 
jos niitä riittää, niin mä oon päivät 
lapsien kanssa. Jospa jaksan jotenkin
ja saisin levätä jossain vaiheessa, 
ennen kuin omat lapset tulee taas 
kahdeksi viikoksi. Monesti kun lapset 
on monta viikkoa olen ihan poikki 
ja miehen lapset ei tiedä mun sairaudesta mitään ja viitsinkö 6 v ja 9 v
edes sanoa mitään. Jospa mä jaksan.
Pitää vk.lopuksi lähteä sit vaikka
kylille ihan yksin ja tehdä jotain josta
sain voimaa ja levätä. Mut joo 
olisi kiva saada jotain kommenttia
tänne, kun tiedän et lukijoita
kuitenkin on. Yritän alkaa nukkua. 
Hyvät yöt kaikille ja voimia tulevaan
viikkoon kaikille! ❤

Lomailemassa!

Tänään sunnuntai iltana tultiin perille
hotelliin. Täällä siis olemme perjantaihin
asti. Lapset mielissään. On kyllä tosi 
kiva huone. Jospa tästä tulis ihana reissu
ja ettei pahasti olis oloja. 

Tässä meidän huone. 

Hei!

Huomenna lähdetään reissuun lasten
kanssa. Ollaan siellä 5 päivää.
Lapset odottaa innoissaan. Niin
minäkin, mut jännittää mitä se tuo
tullessaan, kun oon nyt jo väsynyt
ja poikki. Ensin oltiin mun vanhempien
kanssa, sit tuli mun veli perheineen
ja ei ole oikein hyvät välit, niin jännitti
miten menee. Sisko oli myös mut se
lähti jätkäkaverinsa vanhempien luokse.
Ei se veli puhunut mitään. Aina ollaan
oltu läheisiä, mut se on nyt niin
pitkävihainen, niin antaa olla. Sain mä
eilen pienen kohtauksen siellä maalla, onneksi sitä ei nähnyt kuin sisko ja tyttö.
Ei niitä kaikki ymmärtäisi.
Mies oli ystävänsä mökillä yötä ja me
oltiin lasten kanssa kolmisin hänen
kotonaan. Vaikken asu täällä niin kyllä
mä sanon tätä kodiksi.

Jännittää myös se et miten toi mun hammas
kun siellä on se pelkkä reikä melkein
kun lähti se paikka sieltä kävelee.
Pitäis varmaan käydä maalla missä vanhemmat ja veli on jossain välissä,
mut haluan miehen sinne mukaan ja
en tiedä jaksaako se lähteä. Saisi mua
tukea ja lähteä mukaan. Pojan
nukkumaan meno on välillä aika
haastavaa, mut jos päivällä touhua
niin jospa se uni paremmin tulisi
siellä hotellissa kuin kotona.

Hauskaa juhannusta näin jälki junassa!

Heipskukkuu!

Lapset tulivat lauantaina. Touhua riittänyt ja mä alan olla ihan poikki. Hyviä ilmoja kun ollut niin lapset ei malta mennä ajoissa nukkuu. Kymmenen aikaan illalla mä oon jo ollut ihan poikki jos en jo aiemmin.
Lapsilla virtaa riittää ja mä oon ihan poikki. Tänään lapset jää mummulaan yöksi, et saisin levätä edes yhden yön. Söin viime
yönä suklaata ja palanen lähti hampaasta, ei kun tänään hammaslääkäripäivystykseen. No laittoi vaan jonkun väliaikaispaikan ja eiköhän siitä joku pieni palanen jo lähtenyt. Miksi ne jotain väliaikaisia paikkoja laittaa, kun ne ei pysy. Suuhun tuli paha maku, ja pieni reikä siinä taas on. Viikkoon en pääse hammaslääkäriin, kun lähdetään lasten kanssa sunnuntaina sinne reissuun. Miten nyt mitään syö, kun sattuu kun juo kahvia. Kiva reissu kun hammasta särkee sit koko
matkan ja ei pysty oikein mitään syömään. Ei uskalla mitään syödä. Argh! Nyt tympäsee. Mahtaa sitä viikon päästä olla ihan poikki kun tullaan reissusta perjantaina. Jospa kaikki menee hyvin ja
nauttitaan reissusta.

Heips!

Eilen touhusin ulkona ja pesin pyykkiä ym. Taisi olla vähän ylivilkkauttakin.
Viime yönä heräsin 3 kertaa, tympiää tosi ärsyttävää herätä kesken unien.
No tänään nukuin sit pitkään, heräsin 11 maissa ja ärsytti et päivä menee pilalle
kun nukkuu niin pitkään. Join aamukahvit ja mulla oli 2 pakettia 700 g
jauhelihaa. Ei kun lihapullia tekemään ja pihvejä. Oli täällä kuuma.
Tein vielä samassa lämmössä jälkiruokaa, vähän samanlainen
kuin mokkapalat mut pohja oli erilainen. Jouduin ottamaan jo
12 aikaan päivällä ketipinoria ja se helpotti oloa.

Aurinko

Ihana aurinko

anna minulle voimaa

valollasi ja lämmölläsi.

Meinaa iskeä jostain 

joku olo.

Mene pois paha olo.

Aurinko auta minua.

Miksei uni tule?

Miksei uni tule?
Toisen kerran jo hereillä. 
Yhtä pyörimistä. En tykkää. 
Sitten ei jaksa aamulla nousta,
kun menee yö pyörimiseksi. 
Eilenkin meni 11 ennen kuin 
jaksoin nousta. Ajattelin
tehdä lihapullia ja pihviä
ja haluan olla virkeä ja et
jaksaisin touhuta jo

Järkyttävä olo

Olen alkanut ottaa 25mg puolikasta ketipinoria, kun lähden kylille tai 
muuten asioille. Kyllä se helpottaa oloa ja saa käytyä ostoksilla, mut sen
jälkeen olo pahenee, kun kotiin tulee. 
Pitää vissiin ainakin silloin kun lapset on mulla
ottaa ainakin kerran päivässä puolikas. No kävin siellä kylillä ja tulin tänne maalle 
miehen luokse. Ensin mulla oli ylivilkas olo ja mies sanoi et rauhoitu,
sit oli kauhea sotku ja se jotenkin ahdisti mua. Aloin tehdä 
ruokaa ja oli aika kauhea olo. Tuntui et happi loppuu ja oli järkyttävä
olo, tuntui ettei päässäkään kulje happi. Tuntui et pyörryttää,
ahdistaa ja itkettää. Saatiin syötyä ja olo parempi, mut ei ihan
paras mahdollinen. Ei tämmöistä jaksais. Kun saisi olla vaan terve. 😣

Tuntematon

Olet musta niin kaukana,
koska en ole sua vielä tavannut.
Sinä tuntematon,
olet mulle arvoitus.
Oletko elämäni rakkaus
vai ohimenevä pakkaus?
Tulevaisuus sen näyttää,
osaako tuntematon tilaisuuden käyttää.

2013 vuoden ajatus. Tapasin syksyllä 2013 miehen jonka kanssa tulee jo 3 v syksyllä. 
Ihanaa. Ihana ihminen, rakas ja jaksaa mua. 

Miksi tuntuu välillä siltä,
että maailma vaan jurraa paikoillaan.
On välillä semmoinen olo,
että kenen elämää mä tässä
elän.
Olenko enää olemassa,kuka olen
mihin menossa.
Miksi semmoista tulee mieleen?
Kummallista,mutta en löydä sanoja.

2008 vuoden ajatus.

Pieni lintu

Olen kuin pieni lintu,
joka katselee alas suureen
maailmaan.Häntä pelottaa tämä
suuri maailma.
Pelottaa mihin tämä maailma
menee.
Olen niin pieni,
herkkä ja haavoittuvainen.
Haluan vain että olisin onnellinen
aina,eikä maailma enää koskaan
satuta minua.

2008 vuonna tehty runo/ajatus. 

Tyttöni mun

Kun tulit maailmaan,olin ikionnellinen.
Siinä sinä vihdoin olit äidin sylissä
ja olit niin kaunis.
Jaksoin tuijottaa sinua kauan kun nukuit,
olit niin suloinen,
Olit ihana vauva ja vaikka välillä väsyttikin
niin silti jaksoin sua hoitaa ja tuijottaa..
Minusta oli tullut onnellinen äiti.
Nyt olet jo yli 2-vuotias ja tuntuu niin ihanalta,
kun otat kaulasta kiinni ja sanot:
äiti minä rakastan sinua ja suukottelet kovasti.
Olet melkoinen touhutyttö ja vaikka välillä
olet aivan mahdoton ja saatat huutaa äidille,
silti olet äidin oma jota rakastan todella paljon.
Toivon, että kun kasvat isoksi, niin rakastat edelleen äitiäsi.
Haluan sinulle kaikkea hyvää,rakas tyttäreni
olet kaikki kaikessa.

 Tehty tämä runo 2006 tyttärelleni, kun hän oli päälle 2 vuotias. Nyt tämä tyttö täyttää 12 vuotta. Aika kuluu liian nopeaa. Nyt hän on jo iso tyttö.

Päivee!

Moikka vaan kaikille! Mies herätti aamulla aikaisin, et menee iltavuoroon ja kerkeän tehdä pizzaa et kerkeää syödä ennen lähtöä. Aamulla aina juon kahvia ja syön yhden leivän. Nyt ei kun taikinaa tekemään. Sitten piti pestä pelti, kun oli likainen. En kerennyt vasta kuin puoli 12 aikaan pienen pizza palan syödä. Nyt toinen koneelllinen pyykkiä on koneessa. Imurointi aloitettu. Vielä tyhjentää astiakone ja täyttää se. Imuroida loppuun ja loppupäivän saan sitten levätä. Kerkesin tuossa laittaa pyykkejä kaappiin ja siivota lasten huone kun oli niin sotkuinen. Onneksi sit illan saa levätä ja ottaa vaikka pikku päikkärit. Nyt musiikki huutaa ja jatkan imuroimista. Muistakaa jättää puumerkkinne niin tiedän, ketkä lukee mun blogia. Kävin eilen värjäämässä kulmat ja leikattiin hiuksia, kun oli niin kuivat hiukset jo. Heti on kevyempi olo. Hyvää torstaipäivää vaikka vähän sataakin ja voikaa hyvin! 

Lihottaa!

Mikä on tämä olo? Mulla on nykyisin illalla
ketipinor 50 mg ja olen taas lihonut.
Vasta sain laihdutettua ja vähennettyä
makean syöntiä, nyt tuntuu et vois syödä
koko ajan jotain. Niin ärsyttävää! Saan koko
ajan kuulla mitä pitäis tehdä ja et onpas
sulla iso maha. Argh! Tiedän et oon lihonut,
mut kaikki ei voi ymmärtää tätä oloa, kun tekis mieli syödä koko ajan jotain varsinkin herkkua ym. Tätä menoa oon kohta kauhea läski. Tuntuu ettei voi tätä rajottaa, pelotti kun tätä lääkettä nostettiin et nouseeko paino ja miten paljon. Pitäis taas saada kiinni siitä ettei söis koko ajan jotain, mut tuntuu et se on tosi vaikeaa. Argh!

Nukkuu

Yritän alkaa nukkua, on niin väsy.
Mitenhän tämän kanssa oikein
oppii elämään. Poika pyörii päällä
ja minä olen kuulemma heppa.
Yhtään ei jaksaisi. Sain äidiltä
semmoista palautetta kuin olisin
huono äiti. 😢 Jospa saan pojan
rauhoittumaan.

Moi!

Heti kun on touhua liikaa, alan dissoilla. 

Väsyn niin herkästi, et sit alkaa päätä nykiä ym. Ihan kauhea väsy, mut jos nyt menee päikkäreille, niin sit ei saa yöllä nukuttua. 

Lapset tuli lauantaina mun luo ja ovat keskiviikkoon asti. Ollaan mun vanhempien luona, kun miehellä alkoi työt ja haluan että on tukea kun tuntuu etten yksin jaksa. 

Ompa kyllä väsy. Huoh! Miten muut voi? 

Tyynyyn

          Tyynyyn painan pään
         ja jään odottamaan unta. 

Sydän

Sydän hakkaa lakkaamatta. 

Mitä se kertoo? 

Sauna

Saunan lämpö tää, on ihanaa.

Makaan lauteilla ja toivon että

parantuisi oloni tää. 

Päässä pyörii

Mitä päässä pyörii tänään,

osaanko mitään kirjoittaa.

Miksen osaa itseä auttaa, 

kun pahalta tuntuu pääs. 

Yhtä taistelua on tää, 

joka meinaa sekoittaa mun koko pään. 

Heips kaikille!

Heips kaikille! Hiljaista ollut. Te jotka käytte kurkkaa mun blogia, jättäkää puumerkkinne ja kertokaa miltä tää mun blogi vaikuttaa tai ihan vaan et heips. Olisi kiva saada viestejä teiltä kaikilta, ketkä täällä käy lukemassa.
Ulkona tuulee ja mä olen miehen luona yksin, piti musiikkia laittaa isommalle ettei kuulu tuo tuuli niin kovasti, kun se alkaa pelottaa. Nälkäkin vaivaa. Jos tekis ranskalaisia makkaralla uunissa. Lapset haen aamusta isänsä luota ja sit mennään meidän kesäpaikkaan vanhempien luo. Lapset on nyt keskiviikkoon minulla. Olen täällä maalla viihtynyt hyvin, sit kun kylille menen niin tulee taas oloja. Tulee levottomuutta, pakkoliikkeitä, poissaolokohtauksia ja pää ihan omituinen. Laitoin terapeutille viestiä ja se vastasi et psykiatrille on niin paljon jonoa ettei voi mua ottaa vastaan ja et voisiko tk lääkäri auttaa. Mitä se auttaa jollain tk lääkärillä käydä, kun ei ne ymmärrä näitä mielenterveys asioita ollenkaan. Omituinen olo, pää taas ihan outo. Otin pikku päikkärit kun alkoi väsyttää. Sit heräsin ja otin iltalääkkeen. Nyt olis vielä tänään pakkaaminen ja lääkkeiden laittaminen dosettiin. Pitäis hakea toimeentulotukea, kun jaksaisi täyttää sen lapun ja etsiä kaikki laskut. Jos alkaisi laittaa sitä ruokaa ja miettiä sit milloin tulee taas minkäänlaista tekstiä. Mut kiitos luette juttujanne ja jättäkää MULLE PUUMERKKINNE! Voikaa hyvin! 

Portailla

Istun portailla, juon kahvia.
Kahvi maistuu hyvälle, 
tupakka myös.
Koirat katselevat häkistä,
saavatko he ruokaa. 
Linnut laulaa kauniisti,
on muuten hiljaista.
Kuuluu kun puut heiluu.
Tuuli keinuttaa ovea ja
se narisee.
Tuuli heiluttaa hiuksiani
jotka ovat vielä märät. 

Tyhjää

Pää lyö tyhjää. 

Mitään ei jaksa. 

Haluaisin vaan nukkua ja 

herätä kun on parempi olo. 

Voimaton!

Voimaton niin voimaton. 

Haluaisin vaan nukkua!

En voi hyvin

Maanantaina autoin siskoa muutossa, kun sen asunnossa oli kosteutta ja hometta.  Siivosin uuden asunnon kaikki kaapit, oli aika likasta. Mies, isä ja siskon ystävä oli auttamassa, illalla olin ihan poikki.

Tiistaina mies herätti aamulla aikaisin. Toi mulle särkylääkettä, kun sattui päähän. Käsi, selkä ja jalat oli kipeät. Katottiin leffa, tein makkarakeiton ja mies lähti isäni kanssa moottoripyöräilemään, kun oli niin hyvä ilma. Mä kävin suihkussa ja lähdin terapiaan. Terapiassa puhuttiin siitä kun mä aina autan kaikkia kaikessa ja et teenkö  sitä liikaa ja sit väsyn niin helposti. Terapian jälkeen kävin ystävän luona katsomassa lapsia. Sitten kävin katsomassa miten siskon muutto etenee. Mä soitin siskon ystävälle ja se taas toiselle ystävälle ja olivat saaneet tyhjennettyä koko kämpän. Mä en olisi enää jaksanut mitään.

Olin muutaman tunnin siinä ja lähdin sit miehen luo maalle. Matkalla oli huomasin et alkaa "ottaa oiretta". Pääsin kuitenkin pihaan asti ja kun sammutin auton en enää pystynyt tekemään mitään. Pää toimi ja aivot mut mitään en voinut tehdä. Kädet ja jalat ei toimineet. Silmistä valui kyyneleet. Puoli tuntia istuin autossa enkä voinut tehdä mitään. Se oli tosi pelottavaa. Ihan kauhea olo.

Tänäänkään en ole voinut hyvin. Tosi tuskainen ja väsynyt ja kauhea olo. Miten tämmöistä jaksaa????

8.11.2014

Musiikki on mulle tärkeää.

Laitan napit korville ja yritän olla ajattelematta mitään, jos paha olo paranisi sillä. Ahdistus mene pois.

14.9.2015 ajatus

Tää tuska sieluain puristaa.   
Vie voimat ja tuntuu, että kuristaa.

Kuin pieni haavanlehti

Miksi minä pieni ihmislapsi

olen näin heikko?

Miksei minusta tullut vahvempi

kuin olen?

Nyt tuntuu kuin olisin

pieni haavanlehti, joka

huojuu edes takaisin, eikä

oikein tiedä mihin on menossa! 

Joku kaunis päivä minä vielä tiedän 

mihin suuntaan mennä!

Lenkillä!

Kävin maalla lenkillä missä olin lasten ja vanhempien kanssa. Pistin kuulokkeet korville ja kävelin ja tanssin samalla. Musiikin tahtiin kävelin ja oli tosi hyvä fiilis. Selkäkin kun meinaa reistailla niin pitäis enemmän lenkkeillä, mut kun oikeasti ei vaan jaksa eikä saa aikaiseksi. Aamulla olla kylillä jo 9.00 aikaan ja Suomen jääkiekkopeli on niin myöhään. Saas nähdä miten käy, et onko Kanada nyt liekeissä ja Suomi häviää niille. Toivotaan ettei. Harmi kun se on niin myöhään se peli, etten välttämättä jaksa valvoa niin myöhään. Toivotaan Suomen voittoa! 

Mistä kaikki alkoi!

En kovin hyvä ole tässä kirjoittamisessa, mut jos saisi ajatuksiaan vähän kirjoitettua. En tiedä jaksaako tätä kukaan lukea ja löytääkö tätä kukaan. Nytkin pää lyö ihan tyhjää. Mut kokeillaanpa jaksanko kirjoittaa mistä kaikki mun masennus ym alkoi. 

Mä asuin silloin ex-miehen ja lapsen kanssa toisella paikkakunnalla. Serkku soitti ja kertoi, että meidän serkku on kuollut. Oli tappanut itsensä. Ei oltu serkun kans loppuvaiheessa niin läheisiä, mut nähtiin välillä ja kaikki se lapsuus tuli mieleen. En edes tiennyt mikä on paniikkihäiriö ja se mulle iski ja lievä masennus. Exä ei osannut tukea eikä auttaa mua millään tavalla. Itkin suihkussa, kun ei voinut näyttää exälle mun oloa miten mulla oli paha olla. 

Erottiin kun odotin meidän toista lasta. Kun se ei siitä miksikään muuttunut, niin en jaksanut enää. Muutettiin lapsen kanssa takaisin mun kotipaikkakunnalleni ja poika syntyi sit kesän alussa. Tyttö meni syksyllä eskariin. Ei ollut oikein tukiverkostoa tarpeeksi. Poika huusi 3 kk kun oli koliikki. Pojan ollessa puoli vuotias kävin terapiassa ja huomattiin mun olevan vakavasti masentunut. Voimat vaan loppui kesken. Menin eka kertaa psykiatriselle osastolle ja olin siellä 5 päivää. Sain vahvat lääkkeet. Sossu päätti et lapset muuttaa isän luo kun en alkanut niin nopeasti toipumaan et olisin yksin pärjännyt heidän kanssaan. Lapset muutti melkein 200 km päähän isänsä luo pojan ollessa 8 kk ja tyttö 6 v. Se tuntui ihan kauhealta. Tuntui pahalta etten jaksanut yksin lasten kanssa ja aloin voimaan huonommin. Mut nyt kun lapset ovat kohta jo 6 v ja 12 v ja asuvat edelleen isänsä luona ja asuvat lähempänä mua ja saan olla heidän kanssaan joka toinen vk.loppu ja lomilla enemmän, niin olen hyväksynyt sen et asuvat isänsä luona enkä minä ole huono äiti vaikken jaksanut. 

Romahtamisesta on 5 vuotta ja musta tuntuu pahalta miksen ala voimaan jo paremmin. Yhtä taistelua koko ajan. 

Luisun

        Tuntuu kuin luisun.
   Luisuisin jonnekin missä
       mulla ei ole hyvä olla.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Vaadinko itseltäni liikaa? 
Milloin tiedän, et nyt en enää jaksa? 
Alkaa kroppa reagoida nykyään, 
jos en voi hyvin. Sydän hakkaa, 
silmät on surulliset ja väsyneet. 
Mä en jaksa tämmöistä oloa. 
Haluaisin pystyä nauttimaan rakkaista lapsistani, olla niitten kanssa enkä itkeä pahaa oloa...

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Yritänkö olla liian vahva?

Mulla on oikeus olla myös heikko välillä,
mut tunnenko että olen huono,
ihminen jos en jaksakaan.
Minun ei pitäisi vaatia itseltäni liikaa!!!

Vanha runo

             Olen kuin joku kuori joka särkyy
  helposti ja saa säröjä, kun väsyy.
            Sydän hakkaa, ei jaksaisi mitään.
       Kaikki tuntuu ponnistelulta. 

          Voi kun saisi vaan nukkua ja levätä,
                     kerätä taas kuori ehjäksi, 

                      että taas jaksaisin.

❱

Mitä elämä on?

Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa? Miksi pitää olla masennusta ja ainaista ahdistusta? Ei tätä paskaa jaksa koko elämää. Olen nyt kuntoutustuella. Mä haluaisin nauttia elämästä kunnolla ilman pahaa oloa ym. Nauttia lasten kanssa olosta.

Minun diagnoosit on:

F41.8 Vaihtelevaoireinen, kohteeton ahdistuneisuus, jossa paniikki-ahdistusta ja dissosiaatiivisia oireita
F33.10 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennustila
F61.0 Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, kypsymättömin ja tunne-elämältään epävakain piirtein

Näitten kanssa elämä on välillä aika vaikeaa. Minulla on kaksi lasta poika täyttää kohta 6 v ja tyttö täyttää 12 v. Lapset asuvat isällään. Poika oli vain 8 kk ja tyttö 6 v kun muuttivat isälleen. Aluksi asuivat 170 km päässä ja se tuntui kauhean pahalta. Nykyään asuvat onneksi vain 60 km päässä. Ovat minulla joka toinen vk.loppu ja lomillaan enemmän. Vaikka ikävöin lapsia aina ja olen iloinen kun tulevat mun luokse, mutta silti vointi on mitä on välillä. Poika on herkkä kuten äitinsä ja sanoo aina äiti älä itke. Nykyään on se hyvä asia, että minulla on ihana mies joka tukee mua joka asiassa. Tekee ruokaa jos en pysty ja pitää musta huolta. Lasten kanssa aina ollaan joko miehen luona tai minun vanhempien luona, en uskalla olla yksin lasten kanssa, pelkään olla yksin jos väsyn heidän kanssaan. Toivottavasti joku löytää mun blogini ja kirjoittaisi minulle ihan mistä vaan. Tämä oli nyt tämmöinen kirjoitus.

Minusta!

Olen 38 vuotias 2 lapsen äiti, jonka elämä ei masennuksen takia ole ollut niin älyttömän hyvää. Paniikkihäiriö minulle tuli 2008 ja sen jälkeen oli lievä masennus. 2010 vuodesta lähtien minulla on ollut vakava, toistuva masennus. Kirjoittelen ajatuksiani, runoja ja yritän tämän avulla purkaa itseäni!