Tästä hetkestä!

Pidin sitten vuoden tauon blogista. Ei vaan ollut voimia aina kirjoitella tänne.
Viime vuoden loppupuolella seurasin, kun tädille tuli syöpä ja miten sen kunto
heikkeni. Vain 2 kk kerkesi sairastaa kun sit kuoli. Se oli mulle tosi kova pala.
Tämän vuoden puolella olen haudannut 2 tätiäni, toinen myös syöpään.
 Surusta pitäisi kirjoittaa enemmän. Kyllä se tuntui pahalta kun ensimmäinen
tätini kuoli syöpään ja seurasin sitä vierestä, miten rakas ihminen kuihtuu.
Mut sille ei nyt voi mitään. Nyt ei ajatus kulje yhtään eli palaan myöhemmin
asiaan. Voikaa hyvin!

Ajatus minusta!

Lapsuudesta en kauheasti muista, 

nuorena mua aina kiusattiin, 

olin liian laiha ja pieni, liian kiltti. 

Miksi mua kilttiä ihmistä niin kiusattiin?

Mitä pahaa mä olin tehnyt, et mua niin sorrettiin.

Yritin aina miellyttää muita, mitä siitä sain,

mun kilteyttä käytettiin hyväksi. 

Miksen voisi nauttia nyt mun elämästä?

Minulla on ihanat lapset ja ihana mies 

joka jaksaa mua tukea.

Mut joku asia saa mut voimaan huonosti,

en osaa arvostaa itseäni tarpeeksi

ja se varmaan johtuu lapsuudesta/nuoruudesta

se jätti muhun arpia. 

Pitkästä aikaa!

Heips vaan! 

Siitä on pitkä aika kun oon viimeksi kirjoitellut. Olo ollut välillä

niin hankala etten ole vaan saanut aikaiseksi kirjoitella. 

Halusin aloittaa tämän uudestaan, mut en tiedä mitä kirjoittaa.

Tuntuuko teistä koskaan siltä et kun kauheasti menoja ja vaikka

kotihommia, ettei vaan aina ole voimia. Esim eilen kun piti astiakone

täyttää kaikista likaisista tavaroista ja laittaa se päälle ja hakea puita 

et lämmittää pirttiä, niin tuntuu ettei vaan ole voimia. 

Ahdisti vaan niin paljon. Toivottavasti tänne on taas lukijoita niin

on mukavampi kun joku lukee myös näitä.