Portailla

Istun portailla, juon kahvia.
Kahvi maistuu hyvälle, 
tupakka myös.
Koirat katselevat häkistä,
saavatko he ruokaa. 
Linnut laulaa kauniisti,
on muuten hiljaista.
Kuuluu kun puut heiluu.
Tuuli keinuttaa ovea ja
se narisee.
Tuuli heiluttaa hiuksiani
jotka ovat vielä märät. 

Tyhjää

Pää lyö tyhjää. 

Mitään ei jaksa. 

Haluaisin vaan nukkua ja 

herätä kun on parempi olo. 

Voimaton!

Voimaton niin voimaton. 

Haluaisin vaan nukkua!

En voi hyvin

Maanantaina autoin siskoa muutossa, kun sen asunnossa oli kosteutta ja hometta.  Siivosin uuden asunnon kaikki kaapit, oli aika likasta. Mies, isä ja siskon ystävä oli auttamassa, illalla olin ihan poikki.

Tiistaina mies herätti aamulla aikaisin. Toi mulle särkylääkettä, kun sattui päähän. Käsi, selkä ja jalat oli kipeät. Katottiin leffa, tein makkarakeiton ja mies lähti isäni kanssa moottoripyöräilemään, kun oli niin hyvä ilma. Mä kävin suihkussa ja lähdin terapiaan. Terapiassa puhuttiin siitä kun mä aina autan kaikkia kaikessa ja et teenkö  sitä liikaa ja sit väsyn niin helposti. Terapian jälkeen kävin ystävän luona katsomassa lapsia. Sitten kävin katsomassa miten siskon muutto etenee. Mä soitin siskon ystävälle ja se taas toiselle ystävälle ja olivat saaneet tyhjennettyä koko kämpän. Mä en olisi enää jaksanut mitään.

Olin muutaman tunnin siinä ja lähdin sit miehen luo maalle. Matkalla oli huomasin et alkaa "ottaa oiretta". Pääsin kuitenkin pihaan asti ja kun sammutin auton en enää pystynyt tekemään mitään. Pää toimi ja aivot mut mitään en voinut tehdä. Kädet ja jalat ei toimineet. Silmistä valui kyyneleet. Puoli tuntia istuin autossa enkä voinut tehdä mitään. Se oli tosi pelottavaa. Ihan kauhea olo.

Tänäänkään en ole voinut hyvin. Tosi tuskainen ja väsynyt ja kauhea olo. Miten tämmöistä jaksaa????

8.11.2014

Musiikki on mulle tärkeää.

Laitan napit korville ja yritän olla ajattelematta mitään, jos paha olo paranisi sillä. Ahdistus mene pois.

14.9.2015 ajatus

Tää tuska sieluain puristaa.   
Vie voimat ja tuntuu, että kuristaa.

Kuin pieni haavanlehti

Miksi minä pieni ihmislapsi

olen näin heikko?

Miksei minusta tullut vahvempi

kuin olen?

Nyt tuntuu kuin olisin

pieni haavanlehti, joka

huojuu edes takaisin, eikä

oikein tiedä mihin on menossa! 

Joku kaunis päivä minä vielä tiedän 

mihin suuntaan mennä!

Lenkillä!

Kävin maalla lenkillä missä olin lasten ja vanhempien kanssa. Pistin kuulokkeet korville ja kävelin ja tanssin samalla. Musiikin tahtiin kävelin ja oli tosi hyvä fiilis. Selkäkin kun meinaa reistailla niin pitäis enemmän lenkkeillä, mut kun oikeasti ei vaan jaksa eikä saa aikaiseksi. Aamulla olla kylillä jo 9.00 aikaan ja Suomen jääkiekkopeli on niin myöhään. Saas nähdä miten käy, et onko Kanada nyt liekeissä ja Suomi häviää niille. Toivotaan ettei. Harmi kun se on niin myöhään se peli, etten välttämättä jaksa valvoa niin myöhään. Toivotaan Suomen voittoa! 

Mistä kaikki alkoi!

En kovin hyvä ole tässä kirjoittamisessa, mut jos saisi ajatuksiaan vähän kirjoitettua. En tiedä jaksaako tätä kukaan lukea ja löytääkö tätä kukaan. Nytkin pää lyö ihan tyhjää. Mut kokeillaanpa jaksanko kirjoittaa mistä kaikki mun masennus ym alkoi. 

Mä asuin silloin ex-miehen ja lapsen kanssa toisella paikkakunnalla. Serkku soitti ja kertoi, että meidän serkku on kuollut. Oli tappanut itsensä. Ei oltu serkun kans loppuvaiheessa niin läheisiä, mut nähtiin välillä ja kaikki se lapsuus tuli mieleen. En edes tiennyt mikä on paniikkihäiriö ja se mulle iski ja lievä masennus. Exä ei osannut tukea eikä auttaa mua millään tavalla. Itkin suihkussa, kun ei voinut näyttää exälle mun oloa miten mulla oli paha olla. 

Erottiin kun odotin meidän toista lasta. Kun se ei siitä miksikään muuttunut, niin en jaksanut enää. Muutettiin lapsen kanssa takaisin mun kotipaikkakunnalleni ja poika syntyi sit kesän alussa. Tyttö meni syksyllä eskariin. Ei ollut oikein tukiverkostoa tarpeeksi. Poika huusi 3 kk kun oli koliikki. Pojan ollessa puoli vuotias kävin terapiassa ja huomattiin mun olevan vakavasti masentunut. Voimat vaan loppui kesken. Menin eka kertaa psykiatriselle osastolle ja olin siellä 5 päivää. Sain vahvat lääkkeet. Sossu päätti et lapset muuttaa isän luo kun en alkanut niin nopeasti toipumaan et olisin yksin pärjännyt heidän kanssaan. Lapset muutti melkein 200 km päähän isänsä luo pojan ollessa 8 kk ja tyttö 6 v. Se tuntui ihan kauhealta. Tuntui pahalta etten jaksanut yksin lasten kanssa ja aloin voimaan huonommin. Mut nyt kun lapset ovat kohta jo 6 v ja 12 v ja asuvat edelleen isänsä luona ja asuvat lähempänä mua ja saan olla heidän kanssaan joka toinen vk.loppu ja lomilla enemmän, niin olen hyväksynyt sen et asuvat isänsä luona enkä minä ole huono äiti vaikken jaksanut. 

Romahtamisesta on 5 vuotta ja musta tuntuu pahalta miksen ala voimaan jo paremmin. Yhtä taistelua koko ajan. 

Luisun

        Tuntuu kuin luisun.
   Luisuisin jonnekin missä
       mulla ei ole hyvä olla.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Vaadinko itseltäni liikaa? 
Milloin tiedän, et nyt en enää jaksa? 
Alkaa kroppa reagoida nykyään, 
jos en voi hyvin. Sydän hakkaa, 
silmät on surulliset ja väsyneet. 
Mä en jaksa tämmöistä oloa. 
Haluaisin pystyä nauttimaan rakkaista lapsistani, olla niitten kanssa enkä itkeä pahaa oloa...

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Yritänkö olla liian vahva?

Mulla on oikeus olla myös heikko välillä,
mut tunnenko että olen huono,
ihminen jos en jaksakaan.
Minun ei pitäisi vaatia itseltäni liikaa!!!

Vanha runo

             Olen kuin joku kuori joka särkyy
  helposti ja saa säröjä, kun väsyy.
            Sydän hakkaa, ei jaksaisi mitään.
       Kaikki tuntuu ponnistelulta. 

          Voi kun saisi vaan nukkua ja levätä,
                     kerätä taas kuori ehjäksi, 

                      että taas jaksaisin.

❱

Mitä elämä on?

Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa? Miksi pitää olla masennusta ja ainaista ahdistusta? Ei tätä paskaa jaksa koko elämää. Olen nyt kuntoutustuella. Mä haluaisin nauttia elämästä kunnolla ilman pahaa oloa ym. Nauttia lasten kanssa olosta.

Minun diagnoosit on:

F41.8 Vaihtelevaoireinen, kohteeton ahdistuneisuus, jossa paniikki-ahdistusta ja dissosiaatiivisia oireita
F33.10 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennustila
F61.0 Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, kypsymättömin ja tunne-elämältään epävakain piirtein

Näitten kanssa elämä on välillä aika vaikeaa. Minulla on kaksi lasta poika täyttää kohta 6 v ja tyttö täyttää 12 v. Lapset asuvat isällään. Poika oli vain 8 kk ja tyttö 6 v kun muuttivat isälleen. Aluksi asuivat 170 km päässä ja se tuntui kauhean pahalta. Nykyään asuvat onneksi vain 60 km päässä. Ovat minulla joka toinen vk.loppu ja lomillaan enemmän. Vaikka ikävöin lapsia aina ja olen iloinen kun tulevat mun luokse, mutta silti vointi on mitä on välillä. Poika on herkkä kuten äitinsä ja sanoo aina äiti älä itke. Nykyään on se hyvä asia, että minulla on ihana mies joka tukee mua joka asiassa. Tekee ruokaa jos en pysty ja pitää musta huolta. Lasten kanssa aina ollaan joko miehen luona tai minun vanhempien luona, en uskalla olla yksin lasten kanssa, pelkään olla yksin jos väsyn heidän kanssaan. Toivottavasti joku löytää mun blogini ja kirjoittaisi minulle ihan mistä vaan. Tämä oli nyt tämmöinen kirjoitus.

Minusta!

Olen 38 vuotias 2 lapsen äiti, jonka elämä ei masennuksen takia ole ollut niin älyttömän hyvää. Paniikkihäiriö minulle tuli 2008 ja sen jälkeen oli lievä masennus. 2010 vuodesta lähtien minulla on ollut vakava, toistuva masennus. Kirjoittelen ajatuksiani, runoja ja yritän tämän avulla purkaa itseäni!