Masennusta!

Moi kaikille! 
On ollut hiljaiseloa, en ole jaksanut 
kirjoitella. Mulla nyt pari viikkoa ollut melkoista masennusta. Tuntuu et koko 
ajan paha olla eikä mikään auta. Pari kertaa tosi pahoja ajatuksia ollut, mut onneksi sain ne sit selätettyä. 
Eilen piti lapset hakea ja oli tunne etten, voi ajaa autolla, niin siskon tänne sit
kutsuin, mieskin kerkesi kotia ja yhdessä sit haettiin lapset. Lapset oli mielissään
kun täti oli mukana. Mies korjasi siskon
autoa. Riisipuuroa tässä keittelen. 
Vaikka usein ollut ahdistusta ja masennusta, mut kun se iskee tuntuu
ettei osaa tehdä mitään et on parempi olo. Miksei voi olla semmoista paikkaa missä oikeasti saisi levätä, jos tuntuu ettei jaksa. Nykyään niin vaikea päästä osastolle. Enkä mä osastolle edes haluaisi, kun siellä on levotonta ja ei ne hoitajat kerkeä sua kuunnella. 
Kun oikeasti olisi se oikein rauhallinen paikka,  missä hoitajat keskittyvät sinuun ja olisi kaikkea toimintaa ja sit sitä vertaistukea. 
Ens viikolla on kauheasti kaikkea hommaa. Pitää pojan palaverissa käydä päiväkodilla, kun aloitti eskarin ja sit toisena päivänä käydä terapiassa ja kummatkin on eripaikkakunnalla kuin
missä itse asun. Välillä tuntuu et osaako se terapeutti auttaa mua ollenkaan. 
Mut pakko kai tässä on taplata päivä 
kerrallaan, joka on tosi haastavaa ja vaikeaa. Hyvää alku syksyä kaikille! 

Kiusaamisesta!

Aina mietin miks musta tuli tämmöinen,
miksi mulle tuli näitä kaikkia oireita ym.

Lapsena kiusattiin varmaan sen 9-10 
vuotta myös yläasteen jälkeen,
mut kun menin kouluun ja muut sanoi
et sano vastaan. Ehkä en osannut
puolustaa itseäni, kun kotona piti tehdä
niin kuin sanotaan. Ala-asteella olin niin ujo hyvä et uskallin pojille puhua,
en oikein yläasteellakaan uskaltanut
ainakaan selvinpäin. Sitä kun eka kertoja yläasteella joi, sitä oli ihan erilainen. 
Olin tosi ujo joskus, olin pieni ja en uskaltanut sanoa vastaan. Sillä mua 
varmaan kiusattiinkin. 

Kotona ei saanut mennä minnekään,
ennen kuin oli tehnyt läksyt ja kotihommat.
Kaverit aina ihmetteli miks mun pitää 
tehdä niin paljon kotitöitä, enkä saa olla
lapsi ja touhuta muitten kanssa. 
Nykyään terapiassa ei kärsi mennä 
kovin lapsuuteen, muuten ahdistun liikaa. 
Tässä nyt joku purkautuminen. 

Onko teitä muita kiusattu lapsena/nuorena?