torstai 19. toukokuuta 2016

Minun diagnoosit on:

F41.8 Vaihtelevaoireinen, kohteeton ahdistuneisuus, jossa paniikki-ahdistusta ja dissosiaatiivisia oireita
F33.10 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennustila
F61.0 Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, kypsymättömin ja tunne-elämältään epävakain piirtein

Näitten kanssa elämä on välillä aika vaikeaa. Minulla on kaksi lasta poika täyttää kohta 6 v ja tyttö täyttää 12 v. Lapset asuvat isällään. Poika oli vain 8 kk ja tyttö 6 v kun muuttivat isälleen. Aluksi asuivat 170 km päässä ja se tuntui kauhean pahalta. Nykyään asuvat onneksi vain 60 km päässä. Ovat minulla joka toinen vk.loppu ja lomillaan enemmän. Vaikka ikävöin lapsia aina ja olen iloinen kun tulevat mun luokse, mutta silti vointi on mitä on välillä. Poika on herkkä kuten äitinsä ja sanoo aina äiti älä itke. Nykyään on se hyvä asia, että minulla on ihana mies joka tukee mua joka asiassa. Tekee ruokaa jos en pysty ja pitää musta huolta. Lasten kanssa aina ollaan joko miehen luona tai minun vanhempien luona, en uskalla olla yksin lasten kanssa, pelkään olla yksin jos väsyn heidän kanssaan. Toivottavasti joku löytää mun blogini ja kirjoittaisi minulle ihan mistä vaan. Tämä oli nyt tämmöinen kirjoitus.

1 kommentti:

  1. Rölliina täällä Sairaankaunis-sivuilta kirjoittelee! Miten voikin yhteen ihmiseen mahtua noin paljon ikävän kuulosia diagnooseja! :/ Oon tainnut itse päästä kuitenkin suht helpolla... Ihanaa kuitenkin, että lapset tuo piristystä elämään! <3 Niin se taitaa monesti kyllä mennä, että perhe on se, mikä lopulta kannattaa ku muuten ei taho jaksaa.

    VastaaPoista