Tästä hetkestä!

Pidin sitten vuoden tauon blogista. Ei vaan ollut voimia aina kirjoitella tänne.
Viime vuoden loppupuolella seurasin, kun tädille tuli syöpä ja miten sen kunto
heikkeni. Vain 2 kk kerkesi sairastaa kun sit kuoli. Se oli mulle tosi kova pala.
Tämän vuoden puolella olen haudannut 2 tätiäni, toinen myös syöpään.
 Surusta pitäisi kirjoittaa enemmän. Kyllä se tuntui pahalta kun ensimmäinen
tätini kuoli syöpään ja seurasin sitä vierestä, miten rakas ihminen kuihtuu.
Mut sille ei nyt voi mitään. Nyt ei ajatus kulje yhtään eli palaan myöhemmin
asiaan. Voikaa hyvin!